Valmisteluvaliokunta 2

Aloite 13 – Liikuntaa työurien pidentämiseksi

Me suomalaiset elämme pidempään kuin ennen ja vanhemmat sukupolvet alkavat hälyttävällä tavalla hallita demografista malliamme. Tilanne on samankaltainen koko EU:ssa, mutta Pohjoismaissa tämä epätasapaino näkyy selkeimmin ja pahiten juuri Suomessa.

Huoltosuhde eli työelämässä aktiivisten ja työelämän ulkopuolella olevien (nuorten ja eläkeläisten) välinen suhde on kehittymässä pelottavaan suuntaan. Vuonna 2003 kahta elättäjää kohden oli yksi elätettävä, mutta vuonna 2018 suhde oli 1,8 elättäjää/1 elätettävä ja vuonna 2050 osuuden odotetaan laskevan 1 elättäjä/1 elätettävä.

Suomen eläkejärjestelmän on tarkoitus kattaa työnteon lopettaneen henkilön tulot viideksi vuodeksi eteenpäin. Tilastojen mukaan elämme nykyään keskimäärin yli 22 vuotta eläköidyttyämme – eli lukujen välillä on 17 vuoden ero, jota mikään järjestelmä ei kata. Me nykypäivänä työelämään aktiivisesti osallistuvat maksamme 75-80 prosenttia kuukausittain maksettavista eläkkeistä – reilut 20 prosenttia tulee eläkeyhtiöiden sijoitustuotosta.

Suomen on siksi ryhdyttävä korjaamaan tätä epäsuhtaa ja ryhdyttävä toimenpiteisiin. Yksi tapa on saada ikäihmiset pysymään pidempään mukana työelämässä. Tilastot osoittavat, että eläkkeeseen oikeutetuilla on olemassa merkittävää kiinnostusta pysyä pidempään työelämässä, jos olemassa olisi porkkanoita jatkaa työntekoa.

Yksi tapa houkutella ikäihmisiä pysymään mukana työelämässä on Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa käytössä oleva 80-90-100-järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että 60 vuotta täytettyään (Ruotsissa) voi tehdä 80-prosenttista työaikaa, nostaa 90-prosenttista palkkaa ja työpanos lasketaan eläkelaskennassa 100 prosentin mukaan.

Järjestelmä auttaa työntekijää vähitellen tottumaan siihen, ettei työ enää hallitse elämää, vapaa-aikaa on enemmän sekä sopeuttamaan menot pienempiin tuloihin. Tämä auttaa toivottavasti myös työnantajia organisoimaan työtä tehokkaammin ja luomaan uusia työpaikkoja.