Valmisteluvaliokunta 1
Aloite 2 – Hyvinvointivaltio 2.0
Tämän päivän poliittisessa keskustelussa nostetaan yhä useammin esiin se, miten meillä on varaa säilyttää nykyinen hyvinvointimme ja palvelumme. Suomen valtion budjetti on ollut usean vuoden ajan merkittävästi alijäämäinen, ja olemme tasapainottaneet budjettia ottamalla velkaa niin vanhojen kuin myös täysin uusien hankkeiden rahoittamiseksi. Viime vuosina olemme ottaneet lainaa koronan ja Ukrainan sodan aiheuttamien ongelmien ratkomiseksi, mutta myös muiden palveluiden rahoittamiseksi.
Valtionvelka on kasvanut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana ja on nyt yli 130 miljardia euroa. Aikaisemmin, kun korot olivat alhaiset tai jopa negatiiviset, lainakustannukset olivat alhaiset ja tilannetta pidettiin näennäisesti kestävänä. Tämän päivän tilanteessa, kun korot ovat nousseet, korkokustannukset ovat nousseet pilviin ja ovat tänä vuonna jo noin 3 miljardia euroa.
Ei ole oikein jättää suurta velkataakkaa perinnöksi tuleville sukupolville.
Ei ole oikein rahoittaa hyvinvointiamme uudella velalla, vaan meidän pitäisi pärjätä niillä varoilla, joita meillä on.
Myös tasavallan presidentti otti asian esille viime vuonna Turun Sanomien haastattelussa sanoen, että ylläpidämme hyvinvointia, jota emme ole ansainneet. Hän sanoi, että meidän täytyy luopua siitä osasta hyvinvointia, jonka olemme maksaneet lainarahalla ja että meidän on opittava elämään sen turvin, jonka olemme saaneet itse aikaiseksi. Hän oli yllättynyt siitä, ettei Suomessa olla herätty asian vakavuuteen ja muutoksen tarpeellisuuteen.
Nyt on herätty ymmärrykseen siitä, että meidän tulee leikata kohonneita kustannuksia tai tasapainottaa taloutta muutoin. Puolueet ja ministeriöt ovat tehneet ehdotuksia jopa 10 miljardin euron leikkauksista tuleville vuosille.
Mielestämme ei ole viisasta säästää leikkausten avulla tai ”juustohöylämenetelmällä” leikkaamalla sieltä täältä.
Sen sijaan meidän on tehtävä hyvinvointiyhteiskunnan kokonaisvaltainen uudistus ja suunniteltava uusi järjestelmä, joka ei perustu vanhaan, vaan nykytodellisuuteen ja tämän päivän tarpeisiin. Uuden järjestelmän tulee edelleen lähteä pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatuksesta, mutta sen tulee rakentua enemmän muun muassa korkeaan koulutustasoon, yhteis- ja yksilövastuuseen, yksinkertaisempaan tukibyrokratiaan, vahvaan demokratiamme sekä toimiviin työmarkkinoihin. Meidän tulee suunnitella Hyvinvointivaltio 2.0, ja RKP on kuin tehty tässä aloitteentekijäksi.
Päätösehdotus
- että puolue tekisi aloitteen uudesta parlamentaarisesta komiteasta, jossa aloitetaan työ Hyvinvointivaltio 2.0:n suunnittelemiseksi.
- että puolue työskentelee aktiivisesti rakenteellisten muutosten aikaansaamiseksi ”juustohöyläperiaatteen” sijaan.
Aloitteen tekijä/tekijät
Martin Heinrichs, Suur-Tapiola
Päivi Puntila, Suur-Tapiola
Linda Sederholm, Suur-Tapiola
Puoluevaltuuston vastaus
Meillä on suuria haasteita julkisessa taloudessamme, ja rakenteelliseen alijäämään on pystyttävä puuttumaan. Tämä tarkoittaa, että velkaantuminen on saatava loppumaan. Ruotsalainen kansanpuolue on kehittänyt monia erilaisia ratkaisuja ongelmien ratkaisemiseksi ja tarvitun kasvun luomiseksi. Samalla on aivan selvää, että meidän on myös saatava aikaan erilaisia rakenteellisia uudistuksia. Tarvitsemme eri hallituskausien yli ulottuvia panostuksia. Suomen tulee olla maa, joka houkuttelee yrityksiä investointeihin ja työpaikkojen luomiseen. Yrityksemme tarvitsevat myös ennustettavuutta uskaltaakseen investoida.
Työllisyysaste tulee nostaa vähintään 80 prosenttiin. Jotta tämä onnistuisi, meidän on huolehdittava siitä, että yrittäjät eivät huku byrokratiaan. Yhteiskunnan tehtävänä on mahdollistaa yritystoiminta, ei estää sitä. Meidän on turvattava toimintaympäristö, jossa kaikenkokoiset yritykset löytävät työvoimaa ja rahoitusta.
Työn tekemisen tulee aina olla kannattavaa. Käteen tulee jäädä aina työn teosta enemmän rahaa kuin muutoin. Kannustinloukut on poistettava.
Suomen on oltava verotuksessa kilpailukykyinen maa. Veropolitiikkamme tulee olla pitkäjänteistä ja ennakoitavaa. Tarvitsemme myös investointeja edistäviä muita toimenpiteitä, kuten veroteknisiä ratkaisuja, joissa uudelleensijoitettuja voittoja verotetaan kevyemmin.
Työelämä on jatkuvassa muutoksessa, ja sen mukana myös työlainsäädäntöä tulee kehittää. Jotta tämä olisi mahdollista, työmarkkinajärjestöjen ja poliittisten päättäjien tulee osoittaa innovointikykyä. Työn vastaanottamisen tulee aina olla kannattavaa. Myös eläkkeelle jäämisen jälkeen tulee olla kannustavaa tehdä töitä.
Haluamme sallia paikallisen sopimisen kaiken tyyppisissä yrityksissä, myös niissä, joiden työntekijät eivät kuulu ammattiliittoon. Samalla haluamme antaa työntekijöille näköalapaikan yritykseen esimerkiksi yrityksen hallituksessa tai muussa johtoelimessä istuvan edustajan kautta.
Yksi Suomen suurimmista haasteista tällä hetkellä on työvoimapula niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Sekä eläköityminen että tarpeelliset lisärekrytoinnit merkitsevät sitä, että tarvitsemme ulkomaista työvoimaa, ja siksi tarvitaan toimenpiteitä työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi ja sujuvoittamiseksi. Meillä on suuria haasteita julkisten palvelujen ja toimivan elinkeinoelämän ylläpitämisessä, jos väestömäärä ei kasva merkittävästi. On myös tärkeää, että nuoret pääsevät helposti työmarkkinoille. Se edellyttää tiivistä yhteistyötä koulutuksen järjestäjien ja työnantajien välillä sekä tietoisia panostuksia työelämään siirtymisen helpottamiseksi.
Olemme ylpeitä pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnastamme Suomessa, jota RKP on ollut mukana rakentamassa. Ruotsalainen kansanpuolue on valmis kantamaan vastuuta myös tulevaisuuden Suomesta.
Päätösehdotus
RKP toimii sen hyväksi, että
- työllisyysaste yltää seuraavalla hallituskaudella vähintään 80 prosenttiin
- harjoitetaan vastuullista, kestävää ja pitkäjänteistä talouspolitiikkaa, joka hillitsee valtion velkaantumista.