Valmisteluvaliokunta 3
Aloite 31 – Puoluekokoukseen osallistumisen kriteerien uudistaminen
Puolueen säännöissä määrätään nyt, että kunkin jäsenyhdistyksen puoluekokoukseen osallistuvien edustajien määrä lasketaan seuraavasti: ”yksi edustaja 150 ensimmäistä jäsentä kohti, ja sen jälkeen yksi edustaja jokaista 75 jäsentä kohti”. Puoluekokousedustajien lukumäärä määräytyy siis pelkästään jäsenyhdistysten jäsenmäärän perusteella.
Puolueen vaikuttamismahdollisuudet Suomessa, kunnissa ja hyvinvointialueilla (sekä näissä käsiteltävissä erityiskysymyksissä) määräytyvät kuitenkin edelleen ensisijaisesti vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden lukumäärän perusteella. Lisäksi puoluejäsenyys on nykyään asia, josta yhä harvemmat ovat kiinnostuneita. Suuri määrä ”nukkuvia” jäseniä ei vie puoluetta eteenpäin. Sitä vastoin tarvitaan aktiivisten jäsenten ydinjoukko, joita vanhentuneen rakenteen aiheuttamat lukuisat paikallistason hallinnolliset tehtävät eivät kuormita.
Jos puoluekokousedustajien määrä määräytyisi ensisijaisesti vaalimenestyksen perusteella, ainakin kunnat voisivat vapaasti rakentaa rakennettaan mahdollisimman tehokkaasti (=minimoida hallintoa, maksimoida itse vaikuttaminen substanssikysymyksiin) ja viedä näin puolueen asiaa eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla – sen sijaan, että energiaa tuhlataan hallinnollisiin tehtäviin tai jäsenhankintaan, jotka eivät välttämättä edistä vaalimenestystä millään tavoin. Tällä tavalla voitaisiin ottaa huomioon myös useimpien erityisyhdistysten edustajat (huomioiden kunkin erityisyhdistyksen kokonaisäänimäärä). Laskentaperusteeksi voitaisiin valita ennen puoluekokousta pidetyt viimeisimmät kunnallis- ja/tai eduskuntavaalit. Jotta jokaisella kunnalla ja erityisyhdistyksellä olisi mahdollisuus olla edustettuna puoluekokouksessa, voitaisiin päättää, että näillä olisi aina oikeus vähintään yhteen edustajaan.
Ongelman havainnollistamiseksi ohessa esimerkki Espoosta:
Espoossa on seitsemän paikallisosastoa (erikoisyhdistyksiä ei ole laskettu mukaan). Yhdessäkään näistä ei ole yli 150 jäsentä. Näin ollen Espoon paikallisosastojen puoluekokousedustajien määrä on seitsemän. Jos Espoo haluaisi yksinkertaistaa organisaationsa paikallistasolla vain yhteen paikallisyhdistykseen, jäsenmäärä olisi noin 500. Tällä rakenteella Espoo olisi oikeutettu vain viiteen puoluekokousedustajaan. Äänimäärään perustuvalla laskentatavalla kutakin paikallisosastoa kannustettaisiin keräämään mahdollisimman paljon ääniä sen sijaan, että niillä on mahdollisimman paljon jäseniä tai hyvin hajanainen paikallinen organisaatiorakenne.
Me allekirjoittaneet katsomme, että puoluekokousedustuksen kannalta tärkeintä tulee olla se, kuinka pärjää vaaleissa, ei se kuinka monta jäsentä on saanut mukaan. Monet haluavat tukea RKP:tä, mutta yhä harvempi haluaa tehdä sen jäsenyyden kautta.
Päätösehdotus
- että annetaan puoluehallitukselle tehtäväksi tarkistaa puolueen sääntöjä niin, että edustusoikeus puoluekokouksessa ei riipu enää jäsenmäärästä vaan alueellisesta vaalituloksesta.
- että puolue asettaa työryhmän, jonka tehtävänä on ilman ennakkovaraumia selvittää, miten RKP:n yhdistysrakennetta voitaisiin uudistaa hallinnollisen työn minimoimiseksi.
Aloitteen tekijä/tekijät
Bo Lönnqvist, Suur-Tapiola
Martin Heinrichs, Suur-Tapiola
Håkan Blomberg, Espoon keskus
Linda Sederholm, Suur-Tapiola
Puoluevaltuuston vastaus
Puoluekokouksen edustajapaikkojen laskentaperuste on asia, joka on säännöllisin väliajoin noussut puolueessa keskusteluun. Silti nyt käytössä olevaa järjestelmää sopivampaa ja oikeudenmukaisempaa vaihtoehtoa ei ole löydetty.
Puoluetoimintaa säätelevässä yhdistyslaissa on määrätty, että päätösoikeus on jäsenillä eli puolueiden tapauksessa jäsenyhdistyksillä. Yhdistyslaissa ei kuitenkaan säädetä siitä, että yhdistysten jäsenmäärä toimisi laskentaperusteena laskettaessa valtuutettuja yhdistyksen kokoukseen.
Aloitteessa ehdotetaan, että edustajien määrä laskettaisiin alueellisen vaalituloksen perusteella. Sen sijaan ei ole määritelty sitä, mitä vaaleja laskennassa käytettäisiin perusteena ja miten tämä voisi tapahtua oikeudenmukaisesti, kun ehdokkailla ei aina ole vahvaa aikaisempaa yhteyttä puolueorganisaatioon. Myös aikajänne on epäselvä: jos laskennassa sovellettaisiin esimerkiksi eduskuntavaaleja, edustajapaikat olisi lukittu neljäksi vuodeksi eteenpäin.
Ongelmallista on myös se, miten vaalitulos jaettaisiin eri kuntaosien kesken, kun kunnassa voi olla useita jäsenyhdistyksiä. Pitäisikö tämä tehdä kuntien vaalialueiden tulosten vai ehdokkaiden kotipaikan mukaan? Toinen kysymys on se, miten puolueen erityisyhdistysten edustus lasketaan, sillä yhdistykset ovat yleensä valtakunnallisesti aktiivisia.
Kun puolueen edustajapaikkojen laskentaperuste perustuu jäsenmäärään, se kannustaa jäsenyhdistyksiä hankkimaan lisää jäseniä ja saamaan jäsenmaksuja. Aktiiviset ja uskolliset jäsenet ovat sitä, mitä puolue tarvitsee ollakseen vahva vaaleissa, mutta myös vaalien välillä. Suuri jäsenmäärä takaa myös terveen talouden ja toimivan toiminnan yhdistyksissä.
Puolueen järjestövaliokunta on kuluneena toimintavuonna pohtinut sitä, miten organisaatiota voisi kehittää. Asiasta on keskusteltu myös henkilökunnan kesken, sillä esimerkiksi jäsenyhdistysten pankkikulut ovat yhä haastavampia. Talven ja kevään raskas vaalityö on vaikuttanut aikatauluun ja työhön, mutta työ näiden asioiden parissa jatkuu.
Päätösehdotus
RKP toimii sen hyväksi, että
- puolueen järjestövaliokunta tekee tulevan toimintavuoden aikana ehdotuksia siitä, miten puolue voisi keventää jäsenyhdistysten hallinnollista taakkaa.