Valmisteluvaliokunta 4

Aloite 43 – Tukea kulttuurille

Ruotsin kulttuuripolitiikkaa käsittelevä kirjoitus voidaan siirtää Suomen oloihin: Millaisen maan poliitikot haluavat? Koska meiltä puuttuu poliittista tahtoa ilmaista itseämme kulttuurin kautta, maa menettää kulttuurin esiin nostamia luovia ideoita ja elämää. Sellaisenko maan me haluamme? (Göteborgsposten, Mark Isitt, 18. maaliskuuta 2023)

Pandemian aikana näyttelijöiden, muusikoiden ja muiden ei-vakituisessa työsuhteessa olevien kulttuurityöntekijöiden taloudellinen epävarmuus korostui. Jo pandemian ensimmäisenä vuonna 2020 kulttuurialojen työllisyyskehitys oli heikkoa. Työllisyys laski edellisestä vuodesta noin 5,6 prosenttia. Päätoimisesti kulttuuriammateissa työskentelevien työllisyys heikkeni noin 2,6 prosenttia, muissa kulttuuriteollisuuden ammateissa työllisyys laski noin 13 prosenttia (Stat.fi). Vuonna 2021 monet toimijat tarjosivat kulttuuria digitaalisesti, video- tai suoratoistopalveluiden kautta. Karkeasti sanottuna joka kolmas yleisökokemus (TINFO 2022) tapahtui digitaalisesti kotoa käsin. Valtaosa digitaalisesti tarjotusta kulttuurista oli ilmaista, esimerkiksi 89 prosenttia suoratoistopalvelun kautta esitetyistä teatteriesityksistä. Ne eivät siis tuottaneet kulttuurityöntekijöille minkäänlaisia tuloja.

Vaikka valtio, kunta ja rahastot panostivat erilaisiin tukimuotoihin, tuki ei saavuttanut kaikkia, eikä se riittänyt kompensoimaan usean vuoden tulonmenetystä. Pandemia jatkuu edelleen, mutta kulttuurielämä on avautunut jälleen. Yleisömäärät eivät ole vieläkään palautuneet pandemiaa edeltävälle tasolle, ja joistakin digitaalisista esitysmuodoista on tullut pysyviä. Kohtuuhintaisista tiloista taiteen luomiseen ja esittämiseen on pulaa kaikkialla Suomessa. Kuntien tärkeä rooli paikallisen näkökulman esittäjänä taiteessa korostuu myös kuntien ja taiteilijoiden vastauksissa Taiken ja Cuporen kulttuuribarometrissa. Samalla toivotaan, että tämä rooli vahvistuisi entisestään (Cupore, 2021)

Panostukset kulttuuriin ovat tärkeitä. Jotta eri alojen taiteilijat uskaltaisivat panostaa toimintaansa, toimintaedellytysten on parannuttava. Pandemia ei ole vielä jättänyt meitä. On tärkeää välttää sitä, että tilanne toistuisi. Tukijärjestelmät tulee suunnitella niin, että ne ovat valmiita käyttöön, kun yhteiskunta joutuu eri syistä sulkemaan kulttuurilaitoksia. Myös ilman pandemiaa on syytä kehittää kulttuurin tukea.

Yhteistyömuotoja, joissa freelance-taiteilijat tekevät yhteistyötä koulujen kanssa, voitaisiin kehittää myös normaaleihin tilanteisiin. Näin voitaisiin taata kulttuuritarjontaa lapsille, joita kalliit yksityiset kulttuurimuodot eivät tavoita. On ikävää, että taideaineiden opetus vähenee kouluissa, sillä kulttuuri on kaikille ja se tavoittaa yleisönsä parhaiten koulun kautta. Ammatillisen taiteellisen työn ja toiminnan edellytysten luominen on kuntien kulttuuritoiminnasta annettuun lakiin (166/2019) sisältyvä tehtävä, mutta Cuporen kulttuuribarometrin (2021) mukaan tehtävä tunnetaan huonosti.

Kulttuuri ei ole vain tukea vaativa ala, vaan se työllistää 77 000 henkilöä, ja välilliset työtehtävät laskettuna yhteensä 123 000 henkilöä (Cupore 2021, Suomen Kulttuurirahasto 2022). Tämä tarkoittaa noin 5,1 miljardin euron kokonaispalkkaa, josta kertyy myös verovaroja. Taloustutkimuksen vuoden 2022 raportin mukaan jokainen kulttuurin tukema saama euro tuottaa 14 euroa vastineeksi.