Valmisteluvaliokunta 3
Aloite 22 – Kehitetään kiinnostusta toisen kotimaisen kielen kirjoittamiseen ylioppilastutkinnossa
Yhä harvemmat lukiolaiset valitsevat toisen kotimaisen kielen ylioppilaskirjoituksissaan, mikä vaikuttaa erityisesti suomenruotsalaiseen Suomeen. Yksi syy tähän voi olla se, että vaikka henkilö olisi saanut erinomaiset arvosanat ylioppilastutkinnossa, niistä ei aina ole riittävästi hyötyä, kun työelämässä vaaditaan virallista todistusta suomen tai ruotsin kielen taidosta.
Tällä hetkellä ylioppilastutkinnon arvosanoista huolimatta kielitaitoa on usein todistettava maksullisella (153, 176 tai 200 euroa) yleisellä kielitutkinnolla (YKI, Laki yleisistä kielitutkinnoista 12.11.2004/964 sekä Valtioneuvoston asetus yleisistä kielitutkinnoista 16.12.2004/1163) tai tietyin ehdoin nykyisin maksuttomalla valtionhallinnon kielitutkinnolla (VKT, Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta 6.6.2003/424 sekä Valtioneuvoston asetus suomen ja ruotsin kielen taidon arvioinnista valtionhallinnossa 12.6.2003/481). Näitä tutkintoja järjestää Opetushallitus.
Jälkimmäisen asetuksen 4. luvun mukaan tutkintoa ei vaadita henkilöiltä, jotka ovat suorittaneet ylioppilastutkinnon tietyin ehdoin ja arvosanoin. Periaatteena on, että paremmat arvosanat tuottavat laajemman kelpoisuuden. Äidinkielen ylioppilaskokeen parhailla arvosanoilla voi saada erinomaisen taidon käyttää kieltä sekä kirjallisesti että suullisesti. Sen sijaan edes korkein arvosana toisen kotimaisen kielen pitkästä oppimäärästä ei muodosta virallisesti muuta kuin hyvän ymmärrystaidon – ei suullista tai kirjallista käyttötaitoa. Onko tämä perusteltua?
Toinen kysymys koskee mahdollisuutta käyttää ylioppilastutkintoa virallisena todistuksena suomen ja ruotsin kielitaidosta Euroopan yhteisen viitekehyksen (CEFR, A1-C2) mukaisesti yleisen kielitutkinnon sijaan. Nykyisessä lainsäädännössä tätä vaihtoehtoa ei ole, mikä on valitettavaa. Joissakin EU-säädellyissä ammateissa vaaditaan kielitaitoa CEFR-asteikon mukaisesti.
Esimerkkinä voidaan mainita veturinkuljettajadirektiivi 2007/59/EY, jonka liitteessä VI asetettu B1-tason vaatimus on Suomessa toimeenpantu liikennepalvelulaissa (24.5.2017/320, 77 § 3 mom.) ja Traficomin ohjeessa TRAFICOM/503002/03.04.02.01/2023 kohdassa 7.2.
Nykytilanne voi johtaa siihen, että ylioppilastutkinnon suorittanut henkilö täyttää koulutukseen pääsyn vaatimukset, mutta ei voi valmistuttuaan harjoittaa ammattiaan ilman yleistä kielitutkintoa, vaikka hän olisi saanut korkeimman mahdollisen arvosanan kielestä ylioppilaskokeessa. Traficomin tulkinnan mukaan tutkinto voi lisäksi olla uusittava kolmen vuoden välein. Tämä asettaa ruotsinkieliset hakijat epäedulliseen asemaan verrattuna suomenkielisiin ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia työnantajille. Onko tämä oikeudenmukaista, kun äidinkielen taitojen ylläpitämistä ei vastaavasti edellytetä?
Millä perusteella lukion kielikurssit ja ylioppilastutkinto ovat menettäneet arvostustaan? Voisiko kiinnostusta toisen kotimaisen kielen kirjoittamiseen lisätä, jos parhaat arvosanat todistaisivat myös kyvyn käyttää kieltä suullisesti ja kirjallisesti? Voisiko ylioppilastutkinto tietyin edellytyksin korvata yleisen kielitutkinnon?
Lainsäädäntöön tehtävillä muutoksilla voitaisiin:
a) Lisätä sekä muodollisesti että käytännössä pätevien henkilöiden määrää työmarkkinoilla;
b) Vähentää yhteiskunnalle ja yksilölle tarpeettomia kustannuksia kielitutkinnoista;
c) Kannustaa useampia nuoria valitsemaan toisen kotimaisen kielen pitkän oppimäärän sekä tähtäämään ylioppilaskokeessa korkeimpiin arvosanoihin.
Jatkossa tulisi myös selvittää, kuinka ennen nykyistä lainsäädäntöä suoritetut ylioppilastutkinnot voitaisiin huomioida tässä kokonaisuudessa.
Päätösehdotus
RKP työskentelee sen puolesta, että toisen kotimaisen kielen ylioppilastutkinto erinomaisella arvosanalla voisi korvata sekä valtionhallinnon kielitutkinnon että yleisen kielitutkinnon. Tavoitteena on lisätä kiinnostusta lukion kielikursseja ja ylioppilaskokeita kohtaan sekä parantaa tulevien sukupolvien ja aiemmin ylioppilastutkinnon suorittaneiden elinolosuhteita.
Aloitteen tekijä/tekijät
Anders Järvenpää
Veturinkuljettaja
RKP Turku
Puoluevaltuuston vastaus
Aloitteentekijä nostaa esiin tärkeän kysymyksen siitä, kuinka tärkeää on, että yhä useampi opiskelija valitsee kirjoittaa ruotsin ja suomen toisen kotimaisen kielen kokeena ylioppilastutkinnossa. On olennaista, että Suomessa on riittävästi henkilöitä, joilla on todistetut kielitaidot sekä ruotsiksi että suomeksi, jotta toimiva kaksikielisyys voidaan turvata. On myös tärkeää, että dokumentoitu kielitaito vastaa todellista osaamista.
RKP on jo pitkään työskennellyt kielellisten oikeuksien parantamiseksi ja kynnysten madaltamiseksi kielitaidon osoittamiseen. Tärkeä osa tätä työtä on se, että valtionhallinnon kielitutkinnon (VKT), joka osoittaa erinomaista kielitaitoa suomen tai ruotsin kielessä, voivat suorittaa maksutta kaikki, jotka ovat suorittaneet ylioppilastutkinnon tai korkeakoulututkinnon, tai jotka parhaillaan opiskelevat korkeakoulututkintoa varten 28.6.2024 alkaen. Tämä on tulosta RKP:n aktiivisesta työstä hallituksessa ja eduskunnassa, ja sisällytettiin hallitusohjelmaan RKP:n ehdotuksesta. Opetusministeri Anna-Maja Henriksson vei esityksen eduskuntaan. Maksuttomuus vähentää taloudellista taakkaa niiltä, jotka tarvitsevat virallisen todistuksen kielitaidostaan, ja madaltaa kynnystä saavuttaa virallinen kielipätevyys julkisessa hallinnossa.
Valtioneuvoston asetus valtionhallinnon kielitaidon arvioinnista sisältää jo nykyisellään mahdollisuuden osoittaa kielitaito CEFR-viitekehyksen mukaisella tasolla ylioppilastutkinnon toisen kotimaisen kielen kokeella. Tämän asetuksen mukaan, ja Liikenne- ja viestintäviraston ohjeiden perusteella, arvosanaa voidaan käyttää kielitaidon arvioinnissa, jos arvioija ei pidä arvosanaa vanhentuneena.
Kielitaidon todentamisen mahdollisuuksien on oltava helposti saavutettavissa, ja RKP työskentelee sen eteen, että toisen kotimaisen kielen osaaminen on helppo osoittaa.
Vaikka osa haasteista on jo ratkaistu, tarve lisätä kiinnostusta kirjoittaa toista kotimaista kieltä ylioppilaskokeessa on edelleen olemassa. RKP pitää tärkeänä, että ylioppilastutkinnon asemaa kielitaidon osoituksena vahvistetaan ja että yhä useampi nuori kannustetaan osallistumaan ruotsin tai suomen kokeeseen.
Päätösehdotus
RKP toimii sen puolesta
- että kiinnostusta kirjoittaa toinen kotimainen kieli ylioppilastutkinnossa vahvistetaan
- että toisen kotimaisen kielen osaamisen todistaminen on helppoa
- että selvitetään mahdollisuuksia vahvistaa ylioppilastutkinnon tunnustamista kielitaidon osoituksena.