Valmisteluvaliokunta 1

Aloite 12 – Turvallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen – luovutaan avustusten ja perusturvan leikkauksista & Aloite 13 – Turvaa luottamuksen kautta – inhimillinen perusturva byrokratian sijaan

Yhteinen vastaus aloitteisiin 12 – Turvallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen – luovutaan avustusten ja perusturvan leikkauksista & 13 – Turvaa luottamuksen kautta – inhimillinen perusturva byrokratian sijaan

Vahvistetaan turvallisuutta ja kansalaisyhteiskuntaa – luovutaan avustusten ja perusturvan leikkauksista

Suomesta on tullut menestysmaa köyhyyden torjunnassa rakentamalla yhteiskunta, jossa ihmisillä on sekä resursseja että mahdollisuuksia parantaa itse omaa tilannettaan. Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä korostaa Kanava-lehdessä 2/2026, että tehokkainta köyhyyspolitiikkaa on sellainen politiikka, jossa ihmiset voivat toimia itsenäisesti ja täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä – ei malli, joka perustuu yksinomaan tarveharkintaiseen tukien jakamiseen.

Viimeaikainen poliittinen kehitys on kuitenkin kulkenut vastakkaiseen suuntaan. Suuret sosiaaliturvan leikkaukset ovat lisänneet köyhyyttä erityisesti lapsiperheiden, työttömien ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien keskuudessa, kuten sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos että sosiaali- ja terveysministeriö ovat raportoineet. Myös Suomen Akatemian rahoittaman INVEST-tutkimuslippulaivan tutkimus osoittaa muun muassa, että toimeentulotuen uudistukset uhkaavat syventää köyhyyttä entisestään, erityisesti niiden kohdalla, jotka elävät jo valmiiksi lähellä taloudellista marginaalia (INVEST Working Papers 127/2025).

Kansalaisyhteiskunnan rooli – ja leikkausten riskit

Suomen hyvinvointimalli ei ole koskaan ollut puhtaasti valtiollinen järjestelmä. Päinvastoin kolmas sektori – yhdistykset, sosiaalialan järjestöt, vapaaehtoistoimijat ja paikalliset yhteisöt – on ollut ratkaiseva toimija haavoittuvuuden ehkäisemisessä, kohtaamispaikkojen rakentamisessa ja tuen tarjoamisessa siellä, missä julkinen sektori ei riitä. Kolmas sektori ylläpitää sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Kun sosiaaliturvaa heikennetään ja tarveharkintaa kiristetään, kansalaisyhteiskunnan rooli muuttuu entistä tärkeämmäksi. Paljon viittaa siihen, että näiden toimijoiden palvelujen kysyntä on jo kasvanut leikkausten myötä. Samalla kolmas sektori itse on vaarassa menettää avustuksia ja hankerahoitusta. Tämä horjuttaa juuri niitä toimintoja, jotka toimivat turvaverkkona ja täydentävänä tukena.

Kun tutkimus osoittaa, että sosiaaliturvaleikkaukset lisäävät köyhyyttä, on erityisen huolestuttavaa, että myös kansalaisyhteiskunnan rahoitus on samaan aikaan uhattuna. Jos sekä valtion perusturvaa että kansalaisyhteiskunnan toimintaa heikennetään yhtä aikaa, haavoittuvuus uhkaa lisääntyä voimakkaasti – ja yhteiskunnan sosiaalinen kudos ohentua.

Kansalaisyhteiskunnan turvaaminen on siten investointi ihmisten osallisuuteen, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja ennaltaehkäisevään työhön. Kolmanteen sektoriin kohdistuvat leikkaukset osuvat pitkällä aikavälillä kovimmin niihin ryhmiin, joihin sosiaaliturvan muutokset jo valmiiksi vaikuttavat kielteisesti.

Perustelut

RKP:n arvopohja rakentuu ihmisarvolle, yhdenvertaisuudelle ja mukaan ottaville yhteisöille. Jotta nämä arvot voivat toteutua, tarvitaan sekä riittävää ja ennakoitavaa perusturvaa että elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa, joka voi toimia julkisen hyvinvoinnin täydentäjänä, uusien ratkaisujen kehittäjänä ja yhteisöllisyyden rakentajana.

Politiikka, joka samanaikaisesti heikentää perusturvaa, lisää tarveharkintaa ja leikkaa kansalaisyhteiskunnan resursseja, on ristiriidassa keskeisten liberaalien periaatteiden – osallisuuden, luottamuksen ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden – kanssa. Siksi on välttämätöntä, että RKP ottaa selkeän kannan sen puolesta, että sekä sosiaaliturvaa että kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä vahvistetaan – ei heikennetä.

Esitämme, että RKP:n puoluekokous päättää, että RKP toimii sen hyväksi

• että vastustetaan uusia leikkauksia perustavanlaatuisiin sosiaalietuuksiin, kuten työttömyysturvaan, asumistukeen ja perustoimeentulotukeen
• ettei mikään uudistus saa lisätä lapsiköyhyyttä, vaan uudistusten tulee aktiivisesti vähentää sitä
• että kolmannen sektorin toiminta turvataan, mikä tarkoittaa, ettei valtion ja julkisen vallan avustuksia kansalaisyhteiskunnalle leikata, vaan ne turvataan tasolla, joka mahdollistaa pitkäjänteisen ja vakaan toiminnan
• että tuetaan kansalaisyhteiskunnan roolia julkisen hyvinvoinnin täydentäjänä, erityisesti yksinäisyyden, syrjäytymisen ja mielenterveysongelmien torjunnassa
• että nostetaan esiin ja tuetaan kolmatta sektoria tärkeänä hyvinvointitoimijana, joka edistää mielenterveyttä, ennaltaehkäisevää työtä ja sosiaalista yhteisöllisyyttä – erityisesti taloudellisen haavoittuvuuden aikoina
• että RKP toimii aktiivisesti sen puolesta, että sosiaalipoliittiset uudistukset perustuvat ajantasaiseen ja riippumattomaan tutkimukseen.

Aloitteen tekijät: Marina Bergman-Pyykkönen, Gunilla Plutén, Petteri Kaleva, Pia Tyyskä och Nikolai Ylirotu / SFP i Tavastland

Turvaa luottamuksella – inhimillinen perusturva byrokratian sijaan

Suomella on pitkä perinne sellaisen yhteiskunnan rakentamisesta, jossa kaikilla on mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää ja parantaa omaa tilannettaan. Tutkimus osoittaa selvästi, että Suomen köyhyyden torjunnan menestyksekkäimpiä kausia ovat leimanneet universaalit ratkaisut, kohtuulliset perusturvaetuudet ja tukimuodot, jotka vahvistavat ihmisten omaa toimijuutta. Tätä näkökulmaa nostaa esiin sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä Kanava-lehdessä 2/2026. Hän korostaa, että parasta köyhyyspolitiikkaa on se, jossa ihmisille annetaan mahdollisuus itse parantaa asemaansa täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä.

Viime vuosina kansallinen politiikka on muuttunut suuntaan, joka järjestelmällisesti heikentää pienituloisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien taloudellista turvaa. Useat riippumattomat tutkimuslaitokset, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos yhdessä Turun yliopiston kanssa, ovat todenneet, että nykyiset ja suunnitellut leikkaukset lisäävät köyhyyttä, kasvattavat eriarvoisuutta ja lisäävät painetta kuntien sosiaalipalveluihin. Kun toimeentulotuki vähenee, ihmiset kääntyvät hädässään hyvinvointialueiden sosiaalityön puoleen, mikä kuormittaa palveluja entisestään.

Ajankohtaiset tutkimustulokset ja tilastot

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteaa, että käynnissä olevat ja suunnitellut sosiaaliturvan leikkaukset lisäävät eriarvoisuutta ja osuvat erityisesti niihin, joilla ei ole todellisia mahdollisuuksia kasvattaa työtulojaan. Leikkaukset kohdistuvat kovimmin kahden alimman tulokymmenyksen kotitalouksiin.

Sosiaali- ja terveysministeriön analyysit osoittavat, että vuosien 2024–2025 leikkaukset lisäävät köyhyysrajan alapuolella elävien määrää yli 100 000 henkilöllä, joista 31 000 on lapsia. Lapsiköyhyyden arvioidaan nousevan kolmella prosenttiyksiköllä. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2025)

INVEST-lippulaivahankkeen tutkimus vahvistaa, että tulovaikutukset ovat aiemmin arvioitua suurempia: 110 000 uutta henkilöä uhkaa ajautua pienituloisuuteen, ja vuodelle 2026 suunnitellut toimeentulotuen muutokset uhkaavat syventää köyhyyttä entisestään. (INVEST Working Papers 127/2025)

Tuore tilasto (Tilastokeskus, 5.3.2026) osoittaa, että yli joka kolmas nuori aikuinen eli 18–29-vuotias on köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Yhteensä noin 958 000 henkilöä eli 17,3 prosenttia väestöstä on riskissä, ja määrä on jatkanut kasvuaan.

Kokonaiskuva on yksiselitteinen: leikkaukset ja lisääntynyt tarveharkinta ajavat yhä useampia kotitalouksia taloudelliseen epävarmuuteen, heikentävät mahdollisuuksia suunnitella tulevaisuutta ja lisäävät riippuvuutta kaikkein byrokraattisimmasta ja leimaavimmasta tukimuodosta – toimeentulotuesta.

Tämä on jyrkässä ristiriidassa sen historiallisen mallin kanssa, joka teki Suomesta edelläkävijän: yhtenäisen hyvinvointijärjestelmän, jossa ihmiset voivat parantaa elämäänsä vakaiden ja ennakoitavien turvajärjestelmien avulla.

Perustelut

RKP:n arvopohjaan kuuluu ihmisarvon, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden puolustaminen. Sellaisen sosiaaliturvan puolustaminen, joka antaa ihmisille mahdollisuuden elää itsenäisesti, osallistua yhteiskuntaan ja luoda omia ratkaisujaan, on täysin linjassa tämän arvopohjan kanssa.

Politiikka, joka leikkaa perusturvasta ja lisää tarveharkintaa, uhkaa kasvattaa lapsiköyhyyttä dramaattisesti, syventää syrjäytymistä ja haavoittuvuutta, lisätä Kansaneläkelaitoksen ja hyvinvointialueiden hallinnollista taakkaa uusien perustoimeentulotuen sekä ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen hakemusten kautta, heikentää ihmisten luottamusta yhteiskunnan instituutioihin sekä synnyttää pitkäaikaisia kustannuksia lisääntyneen pahoinvoinnin ja sosiaalisten ongelmien muodossa.

Sen sijaan Suomen ja RKP:n tulisi palata malliin, joka perustuu universaaleihin oikeuksiin, riittävään perusturvaan ja tukimuotoihin, jotka vahvistavat ihmisten omaa toimintakykyä – aivan kuten professori Sipilä korostaa analyysissaan Suomen saavutuksista köyhyyden torjunnassa.

Esitämme, että RKP:n puoluekokous päättää, että RKP toimii sen hyväksi

• että vastustetaan uusia leikkauksia perustavanlaatuisiin sosiaalietuuksiin, kuten työttömyysturvaan, asumistukeen ja perustoimeentulotukeen
• että sosiaaliturvan tarveharkintaa vähennetään silloin, kun se on mahdollista, ja siirrytään kohti universaalimpia ja ennakoitavampia malleja, jotka vahvistavat ihmisten omaa toimijuutta
• että varmistetaan, ettei mikään uudistus lisää lapsiköyhyyttä, vaan että uudistukset päinvastoin aktiivisesti vähentävät sitä
• että varmistetaan, että sosiaaliturva seuraa kustannuskehitystä esimerkiksi palauttamalla indeksitarkistukset
• että edistetään sosiaalipolitiikkaa, joka perustuu luottamukseen, ihmisarvoon ja osallisuuteen kontrollin ja sanktioiden sijaan
• että RKP toimii aktiivisesti sen puolesta, että sosiaaliturvan kehittäminen perustuu riippumattomaan tutkimukseen sekä kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin.

Aloitteen tekijät: Marina Bergman-Pyykkönen, Gunilla Plutén, Petteri Kaleva, Pia Tyyskä och Nikolai Ylirotu / SFP i Tavastland