« Takaisin

Valmisteluvaliokunta 5

Aloite 60 – Toimivan ruotsinkielisen vammaispalvelun turvaaminen koko ruotsinkielisessä Suomessa

Ruotsinkielinen vammaispalvelu Suomessa on haastavassa tilanteessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen jälkeen. Tämä koskee erityisesti henkilöitä, joilla on kehitysvamma. Uudistuksen yhteydessä aiemmin Kårkullan kuntayhtymän järjestämät palvelut siirrettiin yksittäisille kaksikielisille hyvinvointialueille. Samalla monet pitkään rakennetut asiantuntijatiimit hajosivat, ja vastuu palvelujen järjestämisestä ja kehittämisestä jakautui useille eri toimijoille.

Kaksikielisillä hyvinvointialueilla on nykyisin yhteistyösopimus osan ruotsinkielisistä palveluista, mukaan lukien vammaispalvelut. Yhteistyön koordinoinnista vastaa Varsinais-Suomen hyvinvointialue. Lisäksi yhdellä hyvinvointialueella on erityistehtävä tukea ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä koko maassa.

Näistä rakenteista huolimatta ruotsinkielisessä Suomessa on monin paikoin noussut huolta siitä, miten ruotsinkielinen vammaispalvelu käytännössä toimii kehitysvammaisten henkilöiden osalta. On raportoitu vaikeuksista saada palvelua ruotsiksi, puutteista asiantuntijakontaktien jatkuvuudessa sekä ruotsinkielisten palvelu- ja asumispaikkojen riittämättömyydestä tälle ryhmälle. Myös omaiset ovat kokeneet haasteita oikeiden palvelutahojen tavoittamisessa.

Ruotsinkieliset vammaiset henkilöt muodostavat käytännössä vähemmistön vähemmistössä ja ovat siten erityisen haavoittuvassa asemassa. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että sote-uudistuksessa luodut rakenteet toimivat käytännössä ja turvaavat aidosti yhdenvertaisen pääsyn ruotsinkielisiin palveluihin.

Nykyistä työnjakoa ja yhteistyömallia hyvinvointialueiden välillä tulee tarkastella kansallisella tasolla. Samalla tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä asiantuntemuksen säilyttämiseksi, palvelujen sujuvuuden varmistamiseksi yli hyvinvointialuerajojen sekä sen takaamiseksi, että vammaiset henkilöt saavat tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti ja omalla kielellään.

Kukaan ei saa jäädä ilman tukea. Perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, asumispalvelut ja muut palvelut on turvattava yhdenvertaisesti ja omalla äidinkielellä kaikille asukkaille.


Päätösehdotus

Aloitteen tekijä esittää, että RKP toimii sen puolesta,

  • että tehdään valtakunnallinen arvio ruotsinkielisen vammaispalvelun toimivuudesta sote-uudistuksen jälkeen
  • että kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyörakenteita kehitetään siten, että ruotsinkielinen asiantuntemus kootaan ja hyödynnetään tehokkaasti koko ruotsinkielisessä Suomessa
  • että ruotsinkielisten palvelujen, mukaan lukien asumispalvelujen vammaisille henkilöille, saatavuus turvataan koko maassa
  • että asiakkaiden ja omaisten kokemuksia hyödynnetään systemaattisesti vammaispalvelujen kehittämisessä.

Aloitteen tekijä/tekijät

Nina af Hällström

Puoluevaltuuston vastaus

Kehitysvammaisille henkilöille toimivat palveluketjut, oikeakieliset palvelut ja pääsy erikoistuneeseen asiantuntemukseen ovat erityisen tärkeitä. Sote-uudistuksen jälkeen on toistuvasti tullut esiin viestejä siitä, että ruotsinkielinen vammaispalvelu ei käytännössä toimi riittävän hyvin. Hallituksen vuoden 2025 kielikertomuksessa todetaan nimenomaisesti, että ruotsinkielisten vammaispalvelujen toteutuksessa on ollut haasteita Kårkullan lakkauttamisen jälkeen ja että juuri nämä palvelut herättävät erityistä huolta.

Kielikertomuksessa todetaan myös, että kaksikielisten hyvinvointialueiden välinen yhteistyö on ollut puutteellista ruotsinkielisten vammaispalvelujen osalta. Järjestöjen mukaan tämä on näkynyt palvelujen heikkenemisenä, epäselvinä palvelupolkuina ja alueellisina eroina ruotsinkielisten asiantuntijapalvelujen saatavuudessa. Osa hyvinvointialueista ei ole pystynyt tarjoamaan kaikkia niitä ruotsinkielisiä palveluja, joita Kårkulla aiemmin tuotti, kuten lääkäreitä ja psykologeja, joilla on erityisosaamista kehitysvammaisuudesta.

Sama kertomus nostaa esiin myös, että sopivien asumispalvelujen puute muodostaa pullonkaulan järjestelmässä. Tämä pidentää erikoissairaanhoidon hoitojaksoja kehitysvammaisilla henkilöillä ja viivästyttää uusien potilaiden pääsyä hoitoon.

RKP jakaa tämän huolen. Myös julkisessa keskustelussa RKP on tuonut esiin, että ruotsinkielisen palvelun saaminen on vaikeutunut ja että asiakkaat eivät enää ohjaudu samoille asiantuntijoille kuin aiemmin Kårkullan palvelujen siirryttyä kaksikielisille hyvinvointialueille.

Sosiaali- ja terveysministeriö toteuttaa parhaillaan selvitystä kielellisten oikeuksien toteutumisesta hyvinvointialueilla. Selvityksen on määrä valmistua ennen kesää 2026, minkä jälkeen arvioidaan mahdollisten lisätoimenpiteiden tarvetta kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. On perusteltua edistää aktiivisesti toimenpiteitä, jotka turvaavat yhdenvertaiset ruotsinkieliset palvelut vammaispalveluissa.

RKP:n lähtökohta on selvä: vammaisten henkilöiden tulee saada palvelua oikea-aikaisesti, oikealla osaamisella ja omalla kielellään. Kuten aloitteen tekijä toteaa, ruotsinkieliset vammaiset henkilöt ovat vähemmistö vähemmistössä ja siten erityisen haavoittuvassa asemassa. Siksi tarvitaan sekä valtakunnallinen tarkastelu että konkreettisia toimenpiteitä asiantuntemuksen kokoamiseksi, hyvinvointialueiden yhteistyön vahvistamiseksi sekä ruotsinkielisten palvelujen ja asumispalvelujen saatavuuden parantamiseksi koko maassa.

Päätösehdotus

RKP toimii sen puolesta,

  • että tehdään valtakunnallinen selvitys ruotsinkielisen vammaispalvelun toimivuudesta sote-uudistuksen jälkeen
  • että kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyörakenteita kehitetään siten, että ruotsinkielinen asiantuntemus kootaan ja sitä voidaan hyödyntää tehokkaasti koko ruotsinkielisessä Suomessa
  • että palvelujen saatavuus molemmilla kansalliskielillä, mukaan lukien asumispalvelut vammaisille henkilöille, turvataan
  • että asiakkaiden ja omaisten kokemuksia hyödynnetään systemaattisesti vammaispalvelujen kehittämisessä
  • että osoitetaan riittävät, korvamerkityt resurssit ruotsin- ja saamenkielisten palvelujen kehittämisen tukemiseksi sekä kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimusten koordinointiin.