Valmisteluvaliokunta 3
Aloite 33 – Vesilain uudistaminen
Suomen vesilaki (587/2011) on keskeinen laki, joka ohjaa sitä, miten vesivaroja ja vesiympäristöjä saa käyttää, suojella ja säädellä. Laki keskittyy kestävään käyttöön, vahinkojen ehkäisemiseen ja vesiympäristön tilan parantamiseen.
Suomessa on nykyään monia vesistöjä, puroja ja suurempia ojia, joihin kohdistuu merkittävä kunnossapitovelka. Jotta ne pystyisivät vastaamaan ilmastonmuutoksen ja lisääntyvien sademäärien mukanaan tuomiin haasteisiin, niitä tulisi perata ja perusparantaa. Myös lisääntyvä kaupungistuminen ja yhä suuremmat asfaltoidut pinnat asettavat suurempia vaatimuksia hyvin toimivalle ojitukselle.
Nykyisen lain mukaan kuivatushankkeiden eli ojituksen sekä ojien ja vesistöjen kunnossapidon kustannukset jaetaan yhteisissä hankkeissa niin sanotun hyötyperiaatteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että maa-alueet, jotka hyötyvät ojituksesta eniten pienemmän tulvariskin ja paremman kuivatuksen kautta, vastaavat suurimmista kustannuksista. Suurin hyöty katsotaan kohdistuvan maatalousmaahan, sen jälkeen metsään ja viimeiseksi muuhun maankäyttöön. Toisin sanoen kustannuksista vastaavat tällaisissa ojitushankkeissa usein suurimmaksi osaksi maanomistajat, joilla on alavalla sijaitsevaa maatalousmaata lähellä kunnostettavaa ojaa.
Todellisesta elämästä löytyy esimerkkejä ojitushankkeista, joissa vesistön valuma-alue on useita tuhansia hehtaareja, mutta käytännössä kaikki kustannukset kohdistuvat noin sadan hehtaarin peltoalueelle, joka sijaitsee lähimpänä vesistöä.
Päätösehdotus
Allekirjoittaneet katsovat
että RKP:n tulee toimia vesilain uudistamiseksi niin, että kuivatushankkeiden kustannukset jakautuvat tasaisemmin kaikkien maanomistajien ja maankäyttömuotojen kesken vesistön valuma-alueella.
Aloitteen tekijä/tekijät
Ola Sandberg, Esse lokalavdelning
Niclas Sjöskog, Purmo lokalavdelning
Jan-Ove Nyman, Purmo lokalavdelning
Puoluevaltuuston vastaus
Näemme, ja tulemme todennäköisesti näkemään, kuten aloitteen tekijä nostaa esiin, tulevaisuudessa yhä enemmän tulvia ilmastonmuutoksen seurauksena. Tämä lisää vaatimuksia toimivalle vesitaloudelle. Hyvin ylläpidetyt vesireitit, toimiva ojitus, vettä sitovat kosteikot ja muut ennaltaehkäisevät toimet ovat ratkaisevan tärkeitä näiden haasteiden käytännön hallitsemiseksi ja yhteiskunnan muutoskestävyyden vahvistamiseksi muuttuvassa ilmastossa.
RKP on käsitellyt vesilakia koskevaa kysymystä aiemminkin. Vuoden 2013 puoluekokouksessa päätettiin, että puolueen tulee toimia vesilain uudistamiseksi muun muassa oikeudenmukaisemman vastuunjaon ja paremman tulvariskien hallinnan varmistamiseksi. Tämä linja on edelleen ajankohtainen.
Jotta vesitalouden kehittäminen olisi myös sosiaalisesti kestävää, on perusteltua tarkastella, miten kustannukset jakautuvat eri toimijoiden välillä valuma-alueella. Nykyisin kustannustaakka voi joissakin tapauksissa kohdistua suhteettoman raskaasti yksittäisiin maanomistajiin, vaikka toimenpiteiden hyödyt ovat laajempia. Tasapainoisempi ja oikeudenmukaisempi kustannustenjako voi edistää sitä, että tarpeelliset toimenpiteet todella toteutetaan ja että kaikki osapuolet voivat hyväksyä ne.
Päätösehdotus
RKP toimii sen hyväksi
- että vesilakia uudistetaan niin, että kuivatushankkeiden kustannukset jakautuvat tasaisemmin kaikkien maanomistajien ja maankäyttömuotojen kesken vesistön valuma-alueella.