Valmisteluvaliokunta 3
Aloite 35 – Esitys saamelaisen poronhoidon hallitusohjelmakirjauksiksi
Saamelaista poronhoitoa on vaikea tyhjentävästi määritellä, koska se on niin merkittävä ja läpileikkaava osa saamelaista luontoon pohjautuvaa kulttuurimuotoa. Perustuslain (731/1999) 17.3 §:n mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Vakiintuneen tulkinnan mukaisesti kulttuurina pidetään myös saamelaisten perinteisiä elinkeinoja, mukaan lukien poronhoito. Poronhoito on saamelaisten oman kielen, kulttuurin ja elämänmuodon ylläpitämisen ja kehittämisen keskeisimpiä osatekijöitä, minkä kautta saamen kieltä, saamelaista aineetonta ja aineellista kulttuuriperintöä sekä saamelaisten perinteistä tietoa siirretään sukupolvelta toiselle. Saamelaisessa poronhoidossa noudatetaan saamelaisten omia oikeussääntöjä, -periaatteita ja tapaoikeutta. Saamelainen poronhoito on keskeinen osa saamelaista ravintoautonomiaa, ruokaturvaa, immateriaalista kulttuuriperintöä, kulttuurimaisemaa ja kulttuuriympäristöä. Saamelainen poronhoito on myös osa Pohjois-Suomen huoltovarmuutta. Saamelaisten kotiseutualueen paliskunnat osakkaineen ovat saamelaisen poronhoidon oikeudenomistajia ja oikeudenhaltijoita sekä omilla alueillaan toimivia itsenäisiä yksiköitä. Paliskunnat ovat saamelaisen poronhoidon ja elinkeinon ensisijaisia edustajia, joiden osallistumisoikeutta päätöksentekoon tulee kehittää.
Saamelaisesta poronhoidosta ja sen hallinnosta säätäminen omalla laillaan on välttämätöntä, koska a) saamelainen poronhoito siidajärjestelmineen, omine oikeussääntöineen, -periaatteineen ja tapaoikeuksineen on tunnustettava lain tasolla elinkeinon ja kulttuurimuodon siirtymisen turvaamiseksi tuleville sukupolville, b) saamelaisen poronhoidon oman lain tulee sisältää säännös neuvotteluvelvollisuudesta, joka huomioi alkuperäiskansaoikeuden kehityksen FPIC-periaatteineen, jotta saamelaisen poronhoidon mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteensa tehostuu, c) saamelaispaliskuntien oma hallinto toteuttaisi saamelaisten itsemääräämisoikeutta poronhoitoon liittyen sekä d) saamelaisen poronhoidon oman lain toimeenpanemiseksi tarvitaan oman hallinnon luominen, tehtävien määrittely ja rahoituksen turvaaminen.
Arktisella alueella sään ääriolosuhteet eivät ole ilmastonmuutoksen myötä enää poikkeus vaan uusi normaali. Ilmastonmuutoksen ankarimmat globaalit vaikutukset osuvat arktisiin alkuperäiskansoihin, mihin pienillä kansoilla on mahdotonta vaikuttaa. Saamelaisen poronhoidon taloudellinen tilanne on tällä hetkellä erittäin vaikea. Poronhoito kohtasi pahimman katovuoden miesmuistiin poronhoitovuonna 2019–2020. Useimmat paliskunnat saamelaisten kotiseutualueella kärsivät mittavia tuhoja siitosporojen menehtymisen, huomattavan vasatuoton alenemisen, teurastulojen vähenemisen sekä paimennus-, hätä- ja lisäruokintakulujen kasvun vuoksi. Tuon jälkeen saamelainen poronhoito on kohdannut lisää katovuosia, mutta suppeammalla maantieteellisellä alueella, mm. poronhoitovuosina 2021–2022, 2023–2024 ja 2024–2025. Lisäksi elinkeinoa ovat koetelleet koronapandemia, alkutuotannon yleiset haasteet, räjähdysmäisesti lisääntyneet petovahingot, Suomen heikentynyt taloustilanne sekä hätä- ja lisäruokintakulujen nousu niin ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien luonnonolosuhteiden pitkittämän ruokinta-ajan kuin rehu- ja rahtikulujen nousun vuoksi. Katovuosien luonnonolosuhteet vaikuttavat vielä useita vuosia eteenpäin rasittaen niin yksittäisten poronhoitajien kuin paliskuntien taloutta. Aktiivisista toimista huolimatta monien syiden summa näkyy poronlihan tuotantomäärien alenemisena sekä pääoman eli siitosporojen määrän leikkaantumisena. Samaan aikaan on huolehdittava poronhoitajaperheiden perustarpeista, mikä ei nykyisellään ole kannattavuusvajeen vuoksi mahdollista.
Laki porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta (987/2011) ja asetus porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta (656/2016) ovat osoittautuneet erittäin monimutkaisiksi ja toimeenpanoltaan hitaiksi. Lain tavoitteena on ”auttaa porotalouselinkeinon toimijoita selviytymään laajoista ja odottamattomista porotalouteen kohdistuneista vahingoista”. Laki ja asetus eivät sisällä säännöksiä, joita toimeenpanemalla olisi mahdollisuus reagoida kriisitilanteisiin heti, kun olosuhteet alkavat muodostua kestämättömiksi. Toimiva malli löytyy esimerkiksi Ruotsista, missä valtio sekä poronhoito pystyy reagoimaan tilanteeseen viivyttelemättä siten, että valtio myöntää varoja hätäruokintaan, kun olosuhteet määritellään poikkeuksellisiksi. Ruotsissa vältyttiinkin Suomen kaltaisilta laajamittaisilta porojen menehtymisiltä mm. poronhoitovuonna 2019–2020. Lakia porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta tulee päivittää vastaamaan muuttunutta tilannetta, jotta siitä olisi todellista apua poikkeuksellisten olosuhteiden muodostuttua.
Saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien alueille sijoittuu erilaisia kilpailevia maankäyttömuotoja. Kestävän saamelaisen poronhoidon tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää, että kilpaileva maankäyttö yhteensovitetaan poronhoidon kanssa. Saamelaisen poronhoidon kyky sopeutua ja varautua ilmastonmuutokseen on täysin riippuvainen metsä- ja tunturiluonnon tilasta. Mitä monimuotoisempi ja luonnontilaisempi ympäristön tila on, sitä parempi resilienssi saamelaisella poronhoidolla on ilmastonmuutosta vastaan. Sen vuoksi laitumien suojelu ja ennallistaminen sekä luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ovat elintärkeitä saamelaiselle poronhoidolle.
Poronhoito perustuu luonnonlaitumiin ja laidunkiertoon. Laidunkiertojärjestelmä pohjautuu porojen luontaiseen käyttäytymiseen ja poronhoitajien kulttuurisiin tapoihin. Saamelaisten kotiseutualueen paliskunnissa harjoitetaan saamelaista perinteistä poronhoitoa, joka on muotoutunut kullekin alueelle tyypilliseksi niin luonnon olosuhteiden mutta myös eri saamen kieliryhmien kulttuurien ja historioiden johdosta. Poronhoitajilla, etenkin saamelaisnuorilla, tulee olla mahdollisuus jatkaa perinteisessä elinkeinossa. Poronhoidolla ja pelkästään poronhoidosta pitää pystyä elämään. Hallitusohjelmaan tulee ottaa toimenpiteeksi saamelaisten perinteisille tuotantomuodoille kohdennetun tukimallin rakentaminen, minkä avulla taloudellista epäsuhtaa voidaan tasata. Lisäksi valtion tulee korvata metsätaloustoimien jo aiheuttama vahinko saamelaisille poronhoitajille. Luontokadon ehkäiseminen ja luonnon häiriintymättömyys tulee ottaa hallitusohjelmatavoitteeksi. Tärkeimpinä toimenpiteinä ovat saamelaisten kotiseutualueen jäljellä olevien valtion vanhojen metsien suojelu hakkuilta ja kaivoslain muutos siten, että saamelaisten kotiseutualueelle tehdystä kaivosvarausta koskevasta päätöksestä voi hakea muutosta hallintotuomioistuimelta.
Päätösehdotus
Esittämme seuraavaan hallitusohjelmaan, että
- kehitetään saamelaisen poronhoidon lainsäädännöllistä asemaa ja hallintoa,
- edistetään saamelaisen poronhoidon mahdollisuutta sopeutua kiihtyvään ilmastonmuutokseen päivittämällä lakia porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta (987/2011)
- sekä vahvistetaan saamelaisen poronhoidon toimintaedellytyksiä edistämällä saamelaisten perinteisille tuotantomuodoille kohdennettavaa tukea, korvaamalla jo aiheutettuja vahinkoja sekä ehkäisemällä luontokatoa.
Aloitteen tekijä/tekijät
Asko Länsman
Vesa Länsman
Puoluevaltuuston vastaus
RKP haluaa kiittää aloitteen tekijää hyvin valmistellusta aloitteesta, jossa on laaja tausta ja konkreettisia ehdotuksia.
Elämme aikaa, jolloin ilmastonmuutos koettelee erityisen voimakkaasti arktisia alueita ja alkuperäiskansoja. Saamelaisille tämä vaikuttaa suoraan mahdollisuuksiin harjoittaa perinteisiä elinkeinoja, kuten poronhoitoa. Samalla poronhoito ei ole vain elinkeino, vaan keskeinen osa saamelaisten kulttuuria, kieltä ja identiteettiä. Perustuslain mukaan saamelaisilla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan, ja tämä kattaa myös perinteiset elinkeinot.
RKP jakaa aloitteen tekijän näkemyksen siitä, että saamelaisen poronhoidon edellytyksiä on selvästi tarpeen kehittää ja parantaa. Samalla toteamme, että aloite sisältää hyvin yksityiskohtaisia ehdotuksia toimenpiteiksi näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Puoluehallitus on esittänyt, että RKP laatii saamelaispoliittisen ohjelman aloitteen 34 mukaisesti. Tämän aloitteen yksityiskohtaisemmat toimenpide-ehdotukset tulisi siksi käsitellä tässä yhteydessä ja tiiviissä yhteistyössä RKP Saamen kanssa, jotta toimenpiteet ankkuroituvat saamelaisten omiin prioriteetteihin ja tarpeisiin.
Yleisellä tasolla jaamme aloitteen tekijän tavoitteet ja kuvan tarvittavista toimista.
Päätösehdotus
RKP toimii sen hyväksi
- että lainsäädäntöä ja hallintoa kehitetään niin, että saamelaisen poronhoidon erityisasema ja tarpeet tunnistetaan ja niitä vahvistetaan
- että poronhoidossa aiheutuvien vahinkojen korvaamista koskevaa lainsäädäntöä päivitetään niin, että se mahdollistaa nopeammat ja tarkoituksenmukaisemmat toimet poikkeuksellisissa olosuhteissa
- että saamelaisen poronhoidon toimintaedellytyksiä vahvistetaan kohdennetuilla tukitoimilla, paremmalla maankäytön yhteensovittamisella sekä toimilla luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi.