Valmisteluvaliokunta 3
Aloite 27 – Saamelaisten metsästys- ja kalastusoikeuksien vahvistamisesta saamelaisten kotiseutualueella
Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä kulttuuri-itsehallinto kotiseutualueellaan. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan perinteiset elinkeinot, kuten metsästys ja kalastus, kuuluvat tämän suojan piiriin. Nykyinen metsästys- ja kalastuslainsäädäntö ei kuitenkaan riittävästi turvaa saamelaisten asemaa omana alkuperäiskansana saamelaisten kotiseutualueella. Valtion mailla tapahtuva metsästys ja kalastus on laajasti avattu myös ulkopaikkakuntalaisille ja matkailuun perustuvalle pyynnille, mikä on paikoin heikentänyt perinteisten pyyntimuotojen harjoittamisen edellytyksiä. Erityisesti herkkien riistalajien, kuten riekon, osalta voimakas ulkopuolinen pyynti on vaarantanut kantojen kestävää käyttöä ja vaikeuttanut perinteisen ansapyynnin jatkumista.
Myös hirvenpyynnissä ulkopaikkakuntalaisten osallistuminen on aiheuttanut tilanteita, joissa paikallisten ja saamelaisten mahdollisuudet saada hirvenlihaa ovat heikentyneet. Moninaistaloudessa eläville hirvenliha on merkittävä ravinnon ja toimeentulon lähde. Lisäksi hirvikoirien käyttö aiheuttaa haittaa porotaloudelle.
Porojen siirtyminen pois laidunalueiltaan syksyn kriittisenä aikana heikentää porojen kuntoa ja vasatuottoa. Poroihin kohdistuvat koirahyökkäykset ovat todellinen ongelma, johon tulee puuttua sääntelyllä. Riista- ja kalakantoja koskevan päätöksenteon tulee perustua sekä tutkimustietoon että paikalliseen ja perinteiseen tietoon.
Epävarmuustilanteissa tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta siten, että perinteisten elinkeinojen jatkuvuus turvataan.
Saamelaisten oikeuksien tosiasiallinen toteutuminen edellyttää myös, että perinteiset pyynti- ja kalastusalueet ovat saavutettavissa. Perinteisten elinkeinojen harjoittaminen ei ole mahdollista ilman tosiasiallista liikkumis- ja kulkumahdollisuutta alueilla, joilla toimintaa on historiallisesti harjoitettu.
Tavoitteena ei ole kaventaa muiden paikallisten asukkaiden oikeuksia, vaan selkeyttää lainsäädäntöä ja varmistaa, että perustuslaissa turvattu saamelaisten asema alkuperäiskansana toteutuu käytännössä kestävän käytön periaatteita noudattaen.
Päätösehdotus
Puoluevaltuusto edellyttää, että puolue toimii sen puolesta, että:
Metsästyslain, kalastuslain ja saamelaiskäräjälain sääntelyä uudistetaan siten, että saamelaiset tunnistetaan omana alkuperäiskansana saamelaisten kotiseutualueella.
Saamelaisten perinteinen metsästys ja kalastus turvataan kestävällä tavalla ensisijaisena käyttömuotona kotiseutualueella.
Lupajärjestelmää kehitetään siten, ettei ulkopuolinen tai matkailuun perustuva pyynti vaaranna perinteisten elinkeinojen harjoittamista.
Saamelaiskäräjien vaikutusmahdollisuuksia vahvistetaan alueen metsästystä ja kalastusta koskevassa päätöksenteossa.
Päätöksenteossa huomioidaan tutkimustiedon lisäksi paikallinen ja perinteinen tieto sekä noudatetaan varovaisuusperiaatetta.
Saamelaisten oikeus liikkua ja kulkea saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevilla kansallispuistoalueilla turvataan silloin, kun liikkuminen on välttämätöntä perinteisten elinkeinojen, kuten metsästyksen, kalastuksen ja poronhoidon harjoittamiseksi, siten että luonnonsuojelun tavoitteet huomioidaan.
Puoluevaltuuston vastaus
Saamelainen kulttuuri ja perinteiset elinkeinot, kuten metsästys ja kalastus, ovat keskeinen osa saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana, ja niitä suojataan perustuslaissa. Jaamme aloitteen tekijän näkemyksen siitä, että näitä oikeuksia on voitava myös käytännössä harjoittaa ja turvata lainsäädännössä ja päätöksenteossa.
Näiden oikeuksien harjoittamisen mahdollisuuksiin vaikuttavat monet tekijät. Maankäytön muutokset, lisääntynyt matkailu ja kasvava paine luonnonvarojen hyödyntämiseen tietyillä alueilla ovat luoneet haasteita perinteisille elinkeinoille. Siksi on tärkeää, että lainsäädäntöä ja lupajärjestelmiä kehitetään niin, että ne huomioivat riittävästi saamelaisten erityisaseman alkuperäiskansana.
Saamelaisten kotiseutualueen metsästystä ja kalastusta koskevien päätösten tulee perustua sekä tieteelliseen tietoon että paikalliseen ja perinteiseen tietoon. Tilanteissa, joissa vallitsee epävarmuutta, tulee soveltaa varovaisuusperiaatetta, jotta perinteisten elinkeinojen edellytykset turvataan.
RKP pitää tärkeänä myös saamelaisten vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista päätöksenteossa, joka koskee heidän perinteistä elinympäristöään ja elinkeinojaan. Samalla on tärkeää, että eri intressejä käsitellään tasapainoisesti ja että lainsäädäntö on selkeää ja ennakoitavaa.
Päätösehdotus
RKP toimii sen hyväksi
- että metsästystä, kalastusta ja saamelaiskäräjiä koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan niin, että saamelaiset tunnustetaan alkuperäiskansaksi omalla kotiseutualueellaan
- että perinteiset saamelaiset metsästys- ja kalastusmenetelmät turvataan kestävällä tavalla ensisijaisena käyttömuotona kotiseutualueella
- että lupajärjestelmää kehitetään niin, ettei ulkopuolinen tai matkailuun perustuva metsästys vaaranna perinteisten elinkeinojen harjoittamista
- että saamelaiskäräjien vaikutusvaltaa vahvistetaan alueen metsästystä ja kalastusta koskevassa päätöksenteossa
- että päätöksenteko perustuu sekä tutkimustietoon että paikalliseen ja perinteiseen tietoon ja että varovaisuusperiaatetta sovelletaan
- että saamelaisten oikeus liikkua kotiseutualueen kansallispuistoissa turvataan silloin, kun se on välttämätöntä perinteisten elinkeinojen, kuten metsästyksen, kalastuksen ja poronhoidon harjoittamiseksi, luonnonsuojelun tavoitteet huomioiden.