Valmisteluvaliokunta 5
Aloite 53 – Otetaan käyttöön suruvapaa lapsensa menettäneille vanhemmille
Suomessa kuolee vuosittain noin 400–500 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta. Heistä alle 200 on kuolleena syntyneitä. Lapsen kuolema on syvä kriisi, joka vaikuttaa voimakkaasti arkeen ja jonka surua moni kantaa mukanaan koko loppuelämänsä. Tästä huolimatta vanhemmilla ei tällä hetkellä ole oikeutta yhteiskunnalliseen tukeen, joka turvaisi mahdollisuuden olla pois työstä, jos lapsi kuolee vanhempainpäivärahakauden jälkeen.
Nykytilanteessa työntekijä voi Suomessa usein saada 1–3 palkallista vapaapäivää läheisen kuoleman johdosta, eikä sekään koske kaikkia aloja. Lapsensa menettäneille vanhemmille ei siten useinkaan ole tarjolla mahdollisuutta pidempään toipumisjaksoon, vaan moni joutuu käytännössä turvautumaan sairauslomaan. Suru ei kuitenkaan ole sairaus, vaikka sitä nykyisin usein käsitellään sellaisena.
Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n mukaan sekä työnantajat että Kela edellyttävät sairauden olemassaoloa, jotta sairausloma, sairauspäiväraha tai palkka sairausloman ajalta voidaan myöntää. Sairauslomaa joudutaan lisäksi usein uusimaan toistuvasti, mikä lisää kuormitusta sekä vanhemmille että työnantajille ja kuormittaa myös sosiaali- ja terveydenhuoltoa toistuvien ajanvarausten, käyntien ja lausuntojen kautta. Käytännöt vaihtelevat myös, mikä lisää eriarvoisuutta. Käpy tuo esiin, että psykiatriset diagnoosit, kuten masennus, joita käytetään sairausloman perusteena, voivat aiheuttaa ei-toivottuja seurauksia esimerkiksi vakuutusasioissa tai myöhemmissä adoptioprosesseissa.
Samalla Käpyn kysely työelämään paluusta (2019) osoittaa, että poissaolot ovat jo nykyisellään usein pitkiä: 83 % lapsensa menettäneistä vanhemmista oli ollut poissa työstä vähintään kuukauden; 26 % palasi 1–2 kuukauden jälkeen, 33 % vasta 3–5 kuukauden jälkeen ja 24 % vielä myöhemmin. Tämä puhuu selkeän ja ennakoitavan ratkaisun puolesta, joka korvaisi nykyiset tilapäiset ratkaisut ja vaihtelevat käytännöt.
Tanskassa vanhemmilla on ollut vuodesta 2021 lähtien lakisääteinen oikeus suruvapaaseen (sorgorlov). Vapaan kesto voi olla enintään 26 viikkoa (noin kuusi kuukautta), ja se voidaan pitää joustavasti esimerkiksi lyhyemmissä jaksoissa tai osissa alaikäisen lapsen kuoleman tai kuolleena syntymisen yhteydessä. Vastaava ratkaisu Suomessa loisi selkeämmän ja yhdenvertaisemman järjestelmän, vähentäisi tarpeetonta byrokratiaa ja antaisi vanhemmille mahdollisuuden palata työhön tai opintoihin heille sopivassa tahdissa.
Käpy ja Monimuotoiset perheet -verkosto esittävät, että suruvapaa otetaan käyttöön perhe-etuudeksi, joka tukee vanhempia lapsen kuoleman kohdatessa ja turvaa toimeentulon surun käsittelyn ja elämän uudelleen järjestämisen aikana. Ehdotuksen mukaan vanhemmalla olisi oikeus enintään 26 viikon pituiseen suruvapaaseen, kun alaikäinen lapsi kuolee tai kun lapsi syntyy kuolleena raskauden kestettyä vähintään 154 päivää. Vapaan ajalta maksettaisiin ansiosidonnaista päivärahaa, ja jos sitä ei ole ehtinyt kertyä, maksettaisiin vähimmäisetuus. Oikeus suruvapaaseen koskisi molempia vanhempia, myös ei-synnyttävää vanhempaa, mikä parantaisi tämän asemaa nykytilanteeseen verrattuna. Suruvapaan tulisi olla joustava ja sitä tulisi voida pitää lyhyemmissä jaksoissa, osissa tai osa-aikaisesti, ja sen tulisi mahdollistaa myös aiempi paluu työhön, jos vointi ja tilanne sen sallivat.
Käpyn arvion mukaan kustannukset eivät todennäköisesti olisi suuret, koska kohderyhmä on vuosittain pieni, ja uudistus voisi vähentää kustannuksia sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa että työnantajille, kun toistuvien sairauslomien ja niihin liittyvän byrokratian tarve vähenisi. Tanskassa kustannusten on arvioitu olevan noin 36 miljoonaa Tanskan kruunua vuodessa (noin 4,5 miljoonaa euroa), mikä osoittaa, että tällainen uudistus on toteutettavissa kohtuullisin kustannuksin, kun kyse on pienestä kohderyhmästä ja rajatusta viikkomäärästä.
Päätösehdotus
Svenska Kvinnoförbundet esittää siksi, että RKP edustajiensa kautta eduskunnassa ja hallituksessa toimii sen puolesta,
- että Suomeen otetaan käyttöön lakisääteinen, ansiosidonnainen enintään 26 viikon pituinen suruvapaa lapsensa menettäneille vanhemmille
- että Suomi samanaikaisesti kehittää tukea ja palveluita lapsensa menettäneille vanhemmille siten, että apua on nopeasti saatavilla selkeän palveluketjun kautta.
Aloitteen tekijä/tekijät
Svenska Kvinnoförbundet
Pia Sundell, ordförande
Agneta Udd-Saarela, generalsekreterare
Puoluevaltuuston vastaus
Aloitteen tekijä nostaa esiin tärkeän ja syvästi inhimillisen kysymyksen. Lapsen kuolema on perheelle suuri suru ja kriisi, joka vaikuttaa koko arkeen ja jättää usein pitkäkestoisia jälkiä. Tämä koskee sekä tilanteita, joissa lapsi kuolee syntymän jälkeen, että tilanteita, joissa lapsi syntyy kuolleena.
Samalla on selvää, että nykyinen järjestelmä ei tarjoa perheille riittävää eikä yhdenvertaista tukea. Lapsen kuolema on aina erittäin raskas ja kuormittava tilanne perheelle, eikä yhteiskunta saa jättää näitä perheitä yksin. Suru ei sinänsä ole sairaus, vaikka lapsen kuolema usein heikentää toimintakykyä siten, että syntyy työkyvyttömyyttä.
Tämän vuoksi on perusteltua selvittää ja valmistella selkeämpi malli suruvapaalle. Lakisääteinen, ansiosidonnainen suruvapaa lisäisi perheiden turvaa, vähentäisi tilapäisten ratkaisujen tarvetta ja mahdollistaisi työhön tai opintoihin palaamisen kestävällä tavalla. Se lisäisi myös perheiden välistä yhdenvertaisuutta tilanteessa, jossa tuki nykyisin vaihtelee.
Samalla on tärkeää tarkastella kokonaisuutta. Lapsensa menettäneille perheille tarjottu tuki on vaihdellut sosiaali- ja terveydenhuollossa, ja käytäntöjä on tarpeen yhtenäistää. Tarvitaan siis paitsi selkeämpi oikeus vapaaseen myös paremmat palvelupolut, ammattimainen kohtaaminen, riittävä tiedotus ja pääsy tuen piiriin. Surua kokevien perheiden tulee saada nopeasti apua selkeän ja toimivan palveluketjun kautta.
Ministeri Grahn-Laasonen on vuonna 2025 kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa todennut, että sosiaali- ja terveysministeriö selvittää asiaa edelleen yhteistyössä perhejärjestöjen kanssa. On perusteltua edistää aktiivisesti sitä, että valmistelu johtaa konkreettisiin tuloksiin.
Päätösehdotus
RKP toimii sen puolesta,
- että Suomeen otetaan käyttöön lakisääteinen, ansiosidonnainen enintään 26 viikon pituinen suruvapaa lapsensa menettäneille vanhemmille
- että lapsensa menettäneille vanhemmille suunnattua tukea ja palveluita kehitetään ja parannetaan siten, että apua on nopeasti saatavilla selkeän palveluketjun kautta.